Tyler, the Creator - Cowboy
Tyler, the Creator - Yonkers
Mä puhun pitkästä aikaa ääneen.
Mä en tykkää puhua mun asioista, koska aina ennen jos oon jollekki kertonu jotain mun ajatuksista, se on jossain kohtaa kääntyny mua vastaa, ja pitemmän päälle must on tullu niin vainoharhanen etten puhu ees mun vanhemmille. Joten oon viimeset kolme vai neljä vuotta ollu hiljaa. Must on tuntunu (ja tuntuu osittain edellee) et jos puhun mun asioist tai valitan jostain, mut leimataa heikoks. Mä en oo heikko, mä en halua olla.
Mä en oo siis viimesee neljää vuotee maininnu kenellekkää ees niinkää pienist asioist ku esim et mun hartiat on jumissa, ja koska en sanonu ajoissa, mun vasen olkanivel on suurimman osan ajast lähes käyttökelvoton, enkä mä tiiä saako sit kokonaa kuntoo. Samal taval en kerro myöskää asioist jotka painaa mun mieltä, asioist jotka uhkaa estää mua nousemast aamul sängyst ylös ja menemäst kouluu, uhkaa estää mua näkemäst mun ystäviä, uhkaa estää mua elämäst mun elämää.
Mut viimeinki oon alkanu puhuu. Oon päästäny ihmisiä lähelle, oon avannu mun suun ja päästäny mun ajatukset ulos. Ne ajatukset, jotka oon ennen kahlinnu mun aivojen perukoille. Oon antanu niitten ajatusten ottaa ilmaa alleen ja antanu muiden napata niist tärkeimmät ennenku ne karkaa ulottumattomii. Mä oon kertonu miltä must tuntuu.
Mä puhun ääneen, ja mua kuunnellaan.
Tähän tottuminen vie aikaa.
Mä en tykkää puhua mun asioista, koska aina ennen jos oon jollekki kertonu jotain mun ajatuksista, se on jossain kohtaa kääntyny mua vastaa, ja pitemmän päälle must on tullu niin vainoharhanen etten puhu ees mun vanhemmille. Joten oon viimeset kolme vai neljä vuotta ollu hiljaa. Must on tuntunu (ja tuntuu osittain edellee) et jos puhun mun asioist tai valitan jostain, mut leimataa heikoks. Mä en oo heikko, mä en halua olla.
Mä en oo siis viimesee neljää vuotee maininnu kenellekkää ees niinkää pienist asioist ku esim et mun hartiat on jumissa, ja koska en sanonu ajoissa, mun vasen olkanivel on suurimman osan ajast lähes käyttökelvoton, enkä mä tiiä saako sit kokonaa kuntoo. Samal taval en kerro myöskää asioist jotka painaa mun mieltä, asioist jotka uhkaa estää mua nousemast aamul sängyst ylös ja menemäst kouluu, uhkaa estää mua näkemäst mun ystäviä, uhkaa estää mua elämäst mun elämää.
Mut viimeinki oon alkanu puhuu. Oon päästäny ihmisiä lähelle, oon avannu mun suun ja päästäny mun ajatukset ulos. Ne ajatukset, jotka oon ennen kahlinnu mun aivojen perukoille. Oon antanu niitten ajatusten ottaa ilmaa alleen ja antanu muiden napata niist tärkeimmät ennenku ne karkaa ulottumattomii. Mä oon kertonu miltä must tuntuu.
Mä puhun ääneen, ja mua kuunnellaan.
Tähän tottuminen vie aikaa.
vaikutat ihan mielettömän upeelt ja ihanalta ihmiseltä :)!!!!!
VastaaPoistaoii kiitos ! c:
Poista