torstai 21. marraskuuta 2013

'mä vaan rakastan sua. niin kovin paljon.'

Say Anything - A Walk Through Hell

Say Anything - Alive With the Glory of Love

 photo WIN_20131116_231200_zps5ad20d49.jpg

Nicole.

Mä tutustuin Nicolee Saaran kautta. Olin sillo Saaran kans yhessä ja Nicole halus tulla Kikis juttelee mulle, käski mun pitää huolta Saarast ja näi eespäi. Vähän sen jälkee Saara tai Nicole teki WA-ryhmän mis oli mä, Saara, Nicole ja Nicolen sillonen tyttöystävä. Needless to say, se ryhmä ei kauaa kestäny, mä erosin Saaran kans ja otettii vähä yhtee. (Välikommentti: oon Saaran kans edellee ihan älyhyvis väleissä.) Täs kohtaa olin jutellu Nicolen kans jo aika lail kaikesta maan ja taivaan välillä ja olin tajunnu et se on oikeesti yks hienoimpii ihmisii ketä tunnen.

Täs kohtaa tuliki sit se Jyväskylän reissu. Saara oli menos kattoo sinne ihmisii ja mä olin menos mun siskolle. Sovittii sit Nicolen kans et nähtäis. Heti ku pääsin Jyväskylää ja junast ulos, mä näin ensin mun siskon, sit Saaran ja sen jälkee Nicolen. Oltii sovittu et mä juoksen heti sen luokse, hyppään sen sylii ja halaan sitä, ja niin mä myös tein. Vaik ei oltu ennen tavattu kertaakaa kasvotusten. Lauantai-iltana mä vietin Nicolen kans aikaa, mun piti tutustuu ihmisii mut lopult päädyttiiki kahestaa teatterin katolle juttelee. Ja se tuntu niin hyvältä, mä pystyin puhuu sen kans ihan kaikesta. Mul oli silloin säätöö yhen toisen henkilön kans, ja mä pystyin puhuu siitäki Nicolelle. Ei ollu mitää mist en ois voinu puhuu, mut mein aika oli rajallinen.

Vähä tän jälkee Nicole eros siit tyttöystävästää, ja se sai mut tajuamaa et mä oon ihastunu Nicolee. Me oltii koko tää aika viestitelty WhatsAppis aika lail päivittäin, Nicolest oli todella lyhyes ajas tullu mulle ihan hiton tärkeeks. Loppujen lopuks 26. lokakuuta päädyttii lopputuloksee et saman tienhän me voitas seurustella virallisesti.

 photo WIN_20131117_003612_zps17f74275.jpg

Täs kohtaa mä rakastuin Nicolee. 

Nicole oli meillä viime viikon keskiviikost sunnuntaihi, ja ne oli mun elämän täydellisintä aikaa. Oli ihanaa saada nukahtaa Nicolen kasvot mun edessä ja herätä siihe samaa näkyy (vaik kuulemma olin joka yö kääntäny sille unissani selkäni ja yhtenä yönä potkassukki, itelläni ei muistikuvaa tästä). Sain esitellä Nicolee mun ystäville ja kaikki tuntu vaa menevän putkee. Ja semmosii vkloppuja tulee olee vastedeski, ollaa mietitty nyt vaa et millo meen sen luokse. Mua kuulemma odotetaa siel innolla. Huhhuh.

Mä voin ihan suoraan sanoo et Nicole on parasta mitä mulle on tapahtunu todella pitkää aikaa. Nicole on aina siinä jos tarvin sitä, se kuuntelee, se tukee, se lohduttaa, se puhuu, se hassuttelee, mitäikinä. Nicole on täydellinen, mulle.

Nicole, mä rakastan sua.

 photo WIN_20131116_234227_zpsc17043ed.jpg

maanantai 11. marraskuuta 2013

her heart in my hands, it's too bad, no regrets

 photo IMG_3814_zps20680eda.jpg

Mul on ollu ikävä tät tunnetta. 
Et mikää ei vois satuttaa. 
Et mun on hyvä olla. 
Et oon oikeesti onnellinen.

Mut nyt ku mä makaan mun sängyl, kuuntelen The Fall of Troyta ja ajattelen sua, mä tunnen niin paljon. Ja kaikki pelkkää hyvää. Mua hymyilyttää. En mäkää oo tottunu olee onnellinen, mut viimeinki must tuntuu et sun kans mä voin, ja ennen kaikkee uskallan antautuu sille onnen tunteelle.

Mä vaa niin rakastan sua.

lauantai 2. marraskuuta 2013

"mä rakastan sua, mä rakastan meitä."

Sanni - Jos mä oon oikee

 photo IMG_3744_zpsf4d68633.jpg

 photo IMG_3723_zpsae64932d.jpg

 photo IMG_3733_zpsf35e3e2d.jpg

All I ever wanted, all I ever needed
Is here in my arms
Words are very unnecessary
They can only do harm

Hymyilyä, skypepuheluita, naurua.
Viestittelyä, ällösöpöilyä, vakavuutta.
Draamaa, ärsyyntymistä, tyynnyttelyä.
Stressiä, sekoilua, huutamista.
Musiikkia, humalaa, tunteilua. 
Vähän lisää hymyilyä.

Niistä on mun päivät koostunu viimesen parin viikon aikana.
Mä saatan olla jopa onnellinen.