"Hei,
En oikein tiedä miten aloittaa tämän. Haluaisin kertoa sinulle niin paljon kaikkea, mutten kykene pukemaan sitä sanoiksi. Kuvata nyt ihmismieltä sanoilla, saman tien voisin yrittää opettaa simpanssille indokiinaa. Eniten haluaisin kai kertoa sinulle, että kaipaan sinua edelleen joka päivä. Kaipaan niin että sattuu. Kipu on raastavaa, eikä asiaa auta se, etten ole kyennyt nukkumaan yhdeksään päivään.
Mutta kuitenkin ajatukseni kulkevat selkeämpinä kuin koskaan.
Juhannus. Keskikesän juhla, rakkauden luvattu aika. Juhannusyön pimeinä hetkinä epätoivoiset vanhatpiiat ja peräkammarin kasvatit etsivät sydämiensä valittuja unissaan kukkapelloilla. Niinä hetkinä olen maannut hereillä ja miettinyt asioita. Miettinyt yksinäisyyttä, rakkautta, meitä. Sinua. Voi kuinka kaipaankaan sinua ja sitä pientä ilkikurista hymyäsi, kuinka kaipaankaan sitä kun naurusi täytti minut ilolla. Ja voi kuinka se sattuu, kun tiedän kuitenkin, ettei menneitä saa takaisin.
Olen käynyt joka ilta kävelyllä, käynyt selvittämässä ajatusten täyttämää päätäni raittiissa ilmassa. Joka kerta olen vaistomaisesti kävellyt siihen samaan paikkaan, junanradan yli ja koivikon läpi, siihen täydelliseen kohtaan josta näkee järvelle. Auringonlasku on täyttänyt maiseman valoilla ja varjoilla niin kauniisti, että olen monesti unohtanut hengittää sitä ihailemaan jäätyäni. Taidan nyt tajuta, mitä 'olemisen sietämättömällä keveydellä' tarkoitetaan. Haluaisin näyttää sinulle sen paikan, haluaisin kuulla kuinka henkesi salpautuu katsellessasi valon ja varjon leikkiä laineiden lomassa. Luulen, että pitäisit siitä paikasta, ehkä yhtä paljon kuin minäkin siitä pidän.
Mutta silti, en voi paeta sitä valitettavaa tosiasiaa, etten kuollaksenikaan uskalla sanoa sinulle mitään tästä. Vaikka kuinka suunnittelisin tätä päässäni ja psyykkaisin itseäni, en kykenisi saamaan ulos sanaakaan. Ehkä siis vain tyydyn miettimään tätä kaikkea itsekseni, pelaan varman päälle ja pidän suuni supussa.
Toinen valitettava tosiasia on se, että rakastan sinua edelleen, enkä usko että se tulee muuttumaan vielä pitkään aikaan. Mutta tosiaan, jos vain pelaan varman päälle, en pilaa sitä minkä olen meistä pystynyt säästämään.
Rakkaudella,
minä"
