Sini Sabotage - Lambada
13.-15.12.2013, taas yks täydellinen vkloppu.
Mä tosiaan kuumottelin tät reissua aika paljonki, koska tiesin et tuun tapaamaa aika paljonki Nicolen kavereita ja suoraa sanottuna pelkäsin miten ne ottais mut vastaa. Mut se pelko oliki sit ihan turha.
'Okei, seuraavana Iisalmi. Juna hidastaa... Voiei, mä tuun koht tapaamaa ne kaikki. Oah, mä näin Nicolen tost ikkunasta ! Saakelin ovi, avaudu ny, mun nainen on tossa... Ah, se on viimeinki siinä, mun edessä. Missäköhän ne muut on ? Ei väliä, mun nainen on tässä. Haluan halata, haluan tuntee sen huulet omiani vasten. Viimeinki. Hei, mitähittoa, mist toi hurraus kuuluu ? Ja taputus ? Eijuma, tuol ne loput hurraa.'
Lauantai-ilta. Muutama lonkero, muutama kalja. Hyvä fiilis. Musiikkia, yhdessäoloa. Tanssimista. Yhtäkkiä mä tajuan istuvani olkkarin lattialla ringissä muitten kanssa, kaikilla on kädet toistensa ympärillä ja osa nyyhkyttää. Se hetki oli kaunis. Kaikki tuns sen läheisyyden, sen rakkauden, yhteisen välittämisen. Ja mä tunsin viimeinki olevani osa jotain.
Osa perhettä.