hymyile tai itke, kuinka vaan, ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan

Meno hiton letkee. Iltasii kävelylenkkei kameran kera, täyden hiljasuuden kuuntelemista. Korvia huumaava hiljaisuus, alan pikkuhiljaa tajuta mitä se tarkottaa. Käsiin ja jalkoihin piirtelyä, tatuoinneist haaveilua, suunnittelua. Tänää kysyttii just yhest piirroksest kämmenseläs et "onko tuore leima, kai toi on aito ?" Hetkeks hämmennyin ennenku osasin selittää et tusseilla vaa koulus tuhrinu jotai.

Nää päivät kiitää mun ohi ku luotijunat, kerkeen nauttii sen pienen hetken kunnes huomaan olevan taas ilta. Tääki päivä meni skeittiparkeil hyöries, muutama kuva tuli napsittuu, sithä me bägättii ja jauhettii kaikest aivan turhast, naureskeltii ku Mikko kierii pitkin nurmikoit. Chilli meno, mahtava ympäristö ja ilmapiiri. Junista myöhästellin, puolivahingossa kuitenki. Auringonpaistetta ja musiikkia, yhdessäoloa ja yhteenkuuluvuutta. Alan tuntee pikkuhiljaa kuuluvani tänne sittenki.

Elämä hymyilee. Maa on niin kaunis. Kirkas Luojan taivas. Hyvä päivä olla elossa.