Olen ulospäin suuntautunut ja ystävällinen. Haluan tehdä
parhaani ihmissuhteissa, ja toisinaan toisten odotusten täyttämisen tarve
muodostuu minulle ongelmaksi. Tilanteet, joissa ei ole tarkkaa järjestystä,
tuntuvat mielestäni kaoottisilta. Tarvittaessa ohjaan asioita oikeaan suuntaan,
mutta en vaadi päätösvaltaa yksin itselleni. Ihmistyypilläni on taipumus olla
hieman liian kova itselleen, varsinkin jos oma suoriutuminen ei vastaakaan
odotuksia. Haluni auttaa toisia on niin voimakas, että saatan huomata tekeväni
paljonkin tarpeetonta työtä toisten puolesta. Varsinkin, jos tällaista ei
arvostetakaan, turhaudun helposti.
Vaikka ympärilläni on koko ajan ihmisiä, tunnen jatkuvasti
olevani yksin. Asiat tuntuivat menevän melko täydellisesti viime viikkoina, mutta
koska ihmiset muuttuvat, parisuhteet muodostuvat ja ystävät jäävät, olen
huomannut olevani kovin katkera. Olin saanut huomiota, kuulumisiani oli
kyselty, tunsin olevani kaivattu. Mutta niin, asioita tapahtuu ja tunnen nyt
olevani yksinäisempi kuin koskaan. Haluaisin vain niin kovasti löytää sen
ihmisen, jonka kainaloon voin päivän päätteeksi käpertyä ja nukahtaa, jonka
vierestä voisin aamulla herätä hymy huulilla, jonka kanssa jakaa tämä kaunis,
ilkeä, värikäs elämä.
Yhy yhy, hippi kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti