I need you, wild child

that rhyme about sticks and stones
as if broken bones
hurt more than the names we got called
and we got called them all
so we grew up believing no one
would ever fall in love with us
that we'd be lonely forever
that we'd never meet someone
to make us feel like the sun
was something they built for us
in their tool shed
so broken heart strings bled the blues
as we tried to empty ourselves
so we would feel nothing
don't tell me that hurts less than a
broken bone

Viime päivät on ollu one big hot mess, mut osittain jopa iha hyväl tavalla. Lähin Summer Uppii iha improlla, ilman et ees tiesin minne meen yöks, tuhlasin puolet mun sen vklopun budjetista paitaan (joka on näin sivumennen sanoen yks mun parhaist ostoksista tähän mennessä), mut edellee melkein joka yö oon edellee pyöriny sängyssä saamatta unta, miettien kaikkee ihan liikaa.

Mä haluaisin et aika kulkis nopeemmin, et voisin pikakelata muutaman vuoden päähän, osittain vaa nähdäkseni mihi oon päätyny. Mulla ei nimittäin tässä kohtaa oo aavistustakaa mihin suuntaa oon matkalla. Kaverit ympärillä menestyy, kuka saa sopimuksen levy-yhtiön kans, kuka valokuvaa milloin mitäki häitä tai keikkoja. Kauniit ihmiset seurustelee. Mä haluaisin vaan tietää mihin tästä oikei päädytään.