missä

Mitä minulle on tapahtunut ?

Olen viime viikot ollut enimmäkseen omissa oloissani kotona, vain Coca-Cola ja Netflix ystävinäni. En ole vastannut viesteihin, osa puheluistakin on mennyt sivu suun. Olen poistunut kotiovesta vain päästäkseni polttamaan tupakan tai kymmenen.

Vasta viikon alussa sain riuhdottua itseni pois Kouvolasta. Pääsin ulos, niiden ihmisten luokse joita en edes muistanut rakastavani niin paljon. Sain nauttia auringosta, alkoholista, naurusta. Sain aamuyöllä kuiskata ilmaan kuinka paljon olen kaivannut. Sain puhua ääneen siitä kuinka rakastin ja rakastan. Sain kuulla olevani tärkeä. Sain hengittää.

Haluaisin päästä ulos useammin. Haluaisin saada enemmän happea, nähdä enemmän ihmisiä, kokea enemmän asioita. Haluaisin matkustaa enemmän.

Mutta eniten silti haluaisin, että joku pitelisi minua tässä, ihan vain sen takia ettei minun tarvitsisi syyttää asioiden tekemättömyydestä vain itseäni.

I am the one who loved you when you went insane

Olin seuraavana jonossa ja pidin tiukasti kiinni tarjottimesta

Sillä jokainen siivoaa jälkensä itse

Jokainen siivoaa jälkensä itse. Siihen mut on opetettu. Oli kyse mistä tahansa, omat sotkut on selvitettävä ja kaikki minkä tekee pitää tehdä niin että voi itse myöntää sen tehneensä. 

Mut sit on niitä hetkiä. Niitä hetkiä joina vois vaan räjähtää. Sun sisällä on joku tunne, nimetön tunne. Se hiipii ihon alla, se repii sua sisältä. Se tekee sut hulluks. Se tunne saa sut repimään sun ihoa, sun vaatteita, hakkaamaan seiniä ja heittelemään tavaroita. Eikä se silti mene pois vaan jää kalvamaan. Se tunne pysyy sun ihon alla ja vaanii sua, odottaa seuraavaa tilaisuutta tulla pintaan. 

Silmät selällää, en osaa levähtää 

Räppään jotain vitun peräkylän venäjää 

Niskat nyrjähtää, aivot revähtää 

Tää on painajainen ja pian me herätään 

Jotain terävää, puren kieltä, viillän rintaa 

Veri virtaa pintaan – elämää 

Lasi helähtää, hetken enää pelätään 

Hetken vielä hengitän, ulos ja sisään

ja laita etee mitä vaan, jos se tuskaa helpottaa ni kyselemättä nappaan

Pyhimys - Paranoid #13

Eri väreillä lakatut varpaankynnet. Lonkerolaatikko päässä laivan käytävillä rullaaminen. Ex-tyttöystävän t-paita ja rohtuneet huulet, masentava musiikki ja positiiviset ajatukset. Irkkujätkä, akustinen kitara ja tanssiminen. Terve mieli mut sairas keho. Tai päinvastoin. Junamatkat, bussimatkat, laivamatkat. Rakkaat ihmiset mun ympärillä, uudet tuttavuudet. Liian paljon tunteita mut liian vähän sanoja. 

Samat kasvot, eri ihminen. Tai en ees tiedä. 

Niin monet asiat muuttuu liian nopees tahdissa, tuntuu et kolhui tulee joka puolelt nopeemmin ku kerkeen puolustautumaa. Mut silti, kaikest huolimatta mä oon edelleen tässä. Mä oon just tässä ja valmis taistelemaan. Oon valmis näyttämää keskisormea maailmalle koska mä en tuu luovuttamaan.

'Sä ansaitset jonkun joka näkee oikeesti kuinka kultanen ihminen sä oot.'

Vielä jonain päivänä mä voin itekki uskoa tohon.

'älä sano noin'

älkää riidelkö kuuntele häntä anna olla elämä jatkuu minä olen tässä minä autan kyllä

minne katosit en jaksa älä muutu puhu minulle sinä jaksat kyllä minä rakastan sinua

jatka matkaa en halua tule takaisin hengitä kaikki järjestyy en pysty ole hiljaa

minä räjähdän unohda kyllä minä asiani hoidan luota minuun älä jätä minua yksin

elämä on sun kaa cha cha chata

Sini Sabotage - Lambada

Lady Gaga - Gypsy

13.-15.12.2013, taas yks täydellinen vkloppu.

Mä tosiaan kuumottelin tät reissua aika paljonki, koska tiesin et tuun tapaamaa aika paljonki Nicolen kavereita ja suoraa sanottuna pelkäsin miten ne ottais mut vastaa. Mut se pelko oliki sit ihan turha.

'Okei, seuraavana Iisalmi. Juna hidastaa... Voiei, mä tuun koht tapaamaa ne kaikki. Oah, mä näin Nicolen tost ikkunasta ! Saakelin ovi, avaudu ny, mun nainen on tossa... Ah, se on viimeinki siinä, mun edessä. Missäköhän ne muut on ? Ei väliä, mun nainen on tässä. Haluan halata, haluan tuntee sen huulet omiani vasten. Viimeinki. Hei, mitähittoa, mist toi hurraus kuuluu ? Ja taputus ? Eijuma, tuol ne loput hurraa.'

Lauantai-ilta. Muutama lonkero, muutama kalja. Hyvä fiilis. Musiikkia, yhdessäoloa. Tanssimista. Yhtäkkiä mä tajuan istuvani olkkarin lattialla ringissä muitten kanssa, kaikilla on kädet toistensa ympärillä ja osa nyyhkyttää. Se hetki oli kaunis. Kaikki tuns sen läheisyyden, sen rakkauden, yhteisen välittämisen. Ja mä tunsin viimeinki olevani osa jotain. 

Osa perhettä.

'mä vaan rakastan sua. niin kovin paljon.'

Say Anything - A Walk Through Hell

Say Anything - Alive With the Glory of Love

Nicole.

Mä tutustuin Nicolee Saaran kautta. Olin sillo Saaran kans yhessä ja Nicole halus tulla Kikis juttelee mulle, käski mun pitää huolta Saarast ja näi eespäi. Vähän sen jälkee Saara tai Nicole teki WA-ryhmän mis oli mä, Saara, Nicole ja Nicolen sillonen tyttöystävä. Needless to say, se ryhmä ei kauaa kestäny, mä erosin Saaran kans ja otettii vähä yhtee. (Välikommentti: oon Saaran kans edellee ihan älyhyvis väleissä.) Täs kohtaa olin jutellu Nicolen kans jo aika lail kaikesta maan ja taivaan välillä ja olin tajunnu et se on oikeesti yks hienoimpii ihmisii ketä tunnen.

Täs kohtaa tuliki sit se Jyväskylän reissu. Saara oli menos kattoo sinne ihmisii ja mä olin menos mun siskolle. Sovittii sit Nicolen kans et nähtäis. Heti ku pääsin Jyväskylää ja junast ulos, mä näin ensin mun siskon, sit Saaran ja sen jälkee Nicolen. Oltii sovittu et mä juoksen heti sen luokse, hyppään sen sylii ja halaan sitä, ja niin mä myös tein. Vaik ei oltu ennen tavattu kertaakaa kasvotusten. Lauantai-iltana mä vietin Nicolen kans aikaa, mun piti tutustuu ihmisii mut lopult päädyttiiki kahestaa teatterin katolle juttelee. Ja se tuntu niin hyvältä, mä pystyin puhuu sen kans ihan kaikesta. Mul oli silloin säätöö yhen toisen henkilön kans, ja mä pystyin puhuu siitäki Nicolelle. Ei ollu mitää mist en ois voinu puhuu, mut mein aika oli rajallinen.

Vähä tän jälkee Nicole eros siit tyttöystävästää, ja se sai mut tajuamaa et mä oon ihastunu Nicolee. Me oltii koko tää aika viestitelty WhatsAppis aika lail päivittäin, Nicolest oli todella lyhyes ajas tullu mulle ihan hiton tärkeeks. Loppujen lopuks 26. lokakuuta päädyttii lopputuloksee et saman tienhän me voitas seurustella virallisesti.

Täs kohtaa mä rakastuin Nicolee. 

Nicole oli meillä viime viikon keskiviikost sunnuntaihi, ja ne oli mun elämän täydellisintä aikaa. Oli ihanaa saada nukahtaa Nicolen kasvot mun edessä ja herätä siihe samaa näkyy (vaik kuulemma olin joka yö kääntäny sille unissani selkäni ja yhtenä yönä potkassukki, itelläni ei muistikuvaa tästä). Sain esitellä Nicolee mun ystäville ja kaikki tuntu vaa menevän putkee. Ja semmosii vkloppuja tulee olee vastedeski, ollaa mietitty nyt vaa et millo meen sen luokse. Mua kuulemma odotetaa siel innolla. Huhhuh.

Mä voin ihan suoraan sanoo et Nicole on parasta mitä mulle on tapahtunu todella pitkää aikaa. Nicole on aina siinä jos tarvin sitä, se kuuntelee, se tukee, se lohduttaa, se puhuu, se hassuttelee, mitäikinä. Nicole on täydellinen, mulle.

Nicole, mä rakastan sua.

her heart in my hands, it's too bad, no regrets

Mul on ollu ikävä tät tunnetta. 

Et mikää ei vois satuttaa. 

Et mun on hyvä olla. 

Et oon oikeesti onnellinen.

Mut nyt ku mä makaan mun sängyl, kuuntelen The Fall of Troyta ja ajattelen sua, mä tunnen niin paljon. Ja kaikki pelkkää hyvää. Mua hymyilyttää. En mäkää oo tottunu olee onnellinen, mut viimeinki must tuntuu et sun kans mä voin, ja ennen kaikkee uskallan antautuu sille onnen tunteelle.

Mä vaa niin rakastan sua.

"mä rakastan sua, mä rakastan meitä."

Sanni - Jos mä oon oikee

All I ever wanted, all I ever needed

Is here in my arms

Words are very unnecessary

They can only do harm

Hymyilyä, skypepuheluita, naurua.

Viestittelyä, ällösöpöilyä, vakavuutta.

Draamaa, ärsyyntymistä, tyynnyttelyä.

Stressiä, sekoilua, huutamista.

Musiikkia, humalaa, tunteilua. 

Vähän lisää hymyilyä.

Niistä on mun päivät koostunu viimesen parin viikon aikana.

Mä saatan olla jopa onnellinen.

I wanna scream out "you could be with me now"

Kimmi Smiles feat. Jordan Clarey - Heartbreak Girl

mosaics are made from broken pieces but they’re still works of art and so are you

Tämmösinä päivinä oon ihan onnellinen siitä millasia ihmisiä oon saanu mun ympärille.

I'm not scared to die, I'm a little bit scared of what comes after

Brand New - The Quiet Things That no one Ever Knows

Brand New - Jesus Christ

"Mitä mietit ?"

"Totta puhuen sitä et mitä tekisin jos tätä ei enää olis."

"Mitä tarkotat ?"

"Tarkotan tätä, meitä, sua. Jos sua ei enää olis."

"Turhaa sellasta mietit, mä oon tässä."

Mä en koe itteäni kauniiks ihmiseks. Mut on jatkuvasti ympäröity kauniilla ihmisillä mut en lue itteäni sellaseks. Mun kasvot on epäsymmetriset, mun silmät on eri tasolla. Mun sieraimet on vinot ja korvat eri kokoset. Mun hartiat on jatkuvasti koholla ja jumissa, mun olkanivelet on rikki, mun ryhti on huono. Oon samaa aikaa liian lihava ja liian laiha. Mun jalat on liian paksut ja jalkaterät liian isot. Voisin jatkaa tät listaa loputtomii.

Mut silti sä jaksat sanoa mua kauniiks. Jaksat valaa muhun uskoa, et viel jonain päivänä peiliin kattoessani nään kauniin ihmisen. Se päivä ei tuu olemaa vielä huomenna eikä ehkä monen kuukaudenkaa päästä, mut joskus. Mä haluun nähä sen päivän, sun kanssas.

it feels so good to be back

The Neighbourhood - Afraid

The Neighbourhood - Alleyways

The Neighbourhood - Say My Name / Cry Me a River

Mä olen vahva ihminen. Tai ainaki vahvempi ku ennen.

Koeviikon palautuspäivän jälkimainingeissa kotii päästyäni jäin istumaa mun sängylle, ku mun äiti ilmesty mun huoneesee. Siinä keskusteltii niitä näitä, ku yhtäkkiä se sanoo mulle ne sanat, joita en ees tajunnu odottaneeni niin paljon:

"Tiiätkö Hanna, se on ihan sama mitä numeroita sielt koulusta tulee, musta tuntuu niin hyvältä et sä oot tommonen kun olet. Sä juttelet meille, sä hymyilet ja naurat. Tää on se Hanna joka me kadotettii 3 vuotta sitte. Se on hyvä et oot palannut."

I am the cowboy on my own trip

Tyler, the Creator - Cowboy

Tyler, the Creator - Yonkers

Mä puhun pitkästä aikaa ääneen.

Mä en tykkää puhua mun asioista, koska aina ennen jos oon jollekki kertonu jotain mun ajatuksista, se on jossain kohtaa kääntyny mua vastaa, ja pitemmän päälle must on tullu niin vainoharhanen etten puhu ees mun vanhemmille. Joten oon viimeset kolme vai neljä vuotta ollu hiljaa. Must on tuntunu (ja tuntuu osittain edellee) et jos puhun mun asioist tai valitan jostain, mut leimataa heikoks. Mä en oo heikko, mä en halua olla.

Mä en oo siis viimesee neljää vuotee maininnu kenellekkää ees niinkää pienist asioist ku esim et mun hartiat on jumissa, ja koska en sanonu ajoissa, mun vasen olkanivel on suurimman osan ajast lähes käyttökelvoton, enkä mä tiiä saako sit kokonaa kuntoo. Samal taval en kerro myöskää asioist jotka painaa mun mieltä, asioist jotka uhkaa estää mua nousemast aamul sängyst ylös ja menemäst kouluu, uhkaa estää mua näkemäst mun ystäviä, uhkaa estää mua elämäst mun elämää.

Mut viimeinki oon alkanu puhuu. Oon päästäny ihmisiä lähelle, oon avannu mun suun ja päästäny mun ajatukset ulos. Ne ajatukset, jotka oon ennen kahlinnu mun aivojen perukoille. Oon antanu niitten ajatusten ottaa ilmaa alleen ja antanu muiden napata niist tärkeimmät ennenku ne karkaa ulottumattomii. Mä oon kertonu miltä must tuntuu.

Mä puhun ääneen, ja mua kuunnellaan.
Tähän tottuminen vie aikaa.

it's this girl but she's not mine

Jippu - Eva (Nukutaan kielletyllä iholla)

Tyler, the Creator - Her

Mä en tosiaan tiedä mitä mun päässä liikkuu. Tai no tiedän, mut en osaa muotoilla sitä sanoiks. Niin paljon tapahtuu niin nopeesti, enkä kerkee tarttuu hyvii hetkii kiinni. Mut en kyl tiiä tarviiko, koska niit hyvii hetkii tuntuu tulevan koko ajan vaa lisää.

Oon viime viikkoina ollu niin kovin onnellinen. Mä en edelleenkää oo täysin varma onko tää onnellisuutta mitä mä tunnen, mut ainaki tää on sitä lähellä. Koska on tää yks tyttö. Se on yks hienoimmist ihmisist kehen oon ikinä saanu tutustuu. Se on niin kaunis, niin ulkoo ku sisältä. Sen mieli on kaunis, sen sielu on kaunis. Ja ne sanat mitä se mulle puhuu, mä voisin pakahtua. Ja parasta on se et se kokee samoin mua kohtaan.

Ja kuitenkin minusta on hyvä olla sinun vierelläsi nyt kun kaikki loppuu. 
Odottaa rauhassa mahdotonta tapahtuvaksi. 
Minä odotan kyllä tässä. 
Tässä minä olen.

so now I think I'll just be honest

I hope that no-one ever leaves

'Cause I don't want to be alone with me

Not with the things that rush up and down this infamous spine

Here comes the love anxiety

Can't let it grab a hold of me

Not after last time

Oon viime aikoina ollu jotenki onnellisempi. Tai no emmätiä onnellisempi, ehkä varmempi ittestäin ku ennen. Oon uskaltanu kävellä selkä suoras ja kattoo ihmisii silmiin. Tää on mulle oikeesti aika iso juttu koska en oo uskaltanu tehä niin ennen, en vaan oo pystyny siihen. Ehkä tähä mun uuteen itsevarmuuteen on vaikuttanu uudet ihanat ihmiset joihin oon saanu tutustuu tai se et alan pikkuhiljaa tykätä omast ulkonäöstäni, tai sit vaan se et saan ylipäätää selän suoraks kunnolla ilman et se fyysisesti sattuu, oon aika suures kiitollisuudenvelas mun hierojalle. Mut nää kaikki asiat viel yhdistettynä hyvään musiikkiin, en vois olla oikeestaan onnellisempi.

Live and let live.

fresh start

Hei, 

Just sinä joka nyt luet tätä. Lukija, seuraaja, mikäikinä. Mä haluan puhua nyt just sulle. Mä pidän susta. Ja miksi ? Siksi että sä luet mun blogia, siksi että sä kestät mua ja mun postaustaukoja, mun huonoa huumoria ja satunnaisia huonojen kuvien pläjäyksiä. Varsinki viime aikoina ku mun inspiraatio on ollu jossain kiven alla eikä multa oo tullu tänne muuta ku shaibaa. Sä et arvaakkaa kuinka mä arvostan sua ihan vaa sen takia että oot klikannu sivupalkista että "Lue tätä blogia", se merkkaa mulle oikeesti aika paljon. 

Viime aikoina mä en oikein oo postaillu tänne mitää koska tosiaan mulla ei oo ollu siihen inspiraatioo, ideoita, kuvia tai ylipäätään mitää sanottavaa, enkä mä oo oikein ees tykänny mun blogista niin paljo ku mun ehkä pitäis. Mä haluisin olla semmonen bloggaaja, joka jaksaa tehä postauksii kerran tai kaks viikos, jolla on aina jotain mielenkiintosta kerrottavaa tai joka osais ottaa tai muokata ees hienoi kuvii. Mut koska oon vaa 17-vuotias teinityttö Kouvolan siimeksestä, mulla ei noita ominaisuuksia ole, ainakaa vielä. Mut siihen mä tähtään. 

Mulla on suunnitelmana nyt alottaa tää mun blogi periaattees "puhtaalta pöydältä", eli muuttaa mun postausten tyyliä ja näin eespäin. Mä en jaksa poistaa mun vanhoja postauksia, enkä mä oikeestaan haluakkaan, koska sieltä löytyy kuitenki ihan kivaa materiaalia. Oon jo muokkaillu tätä blogin ulkoasua, mitä pidät ? Mä en oo ihan varma pidänkö mä tästä itekkää vielä, tää saattaa muuttuu täst viel mut koita kestää, mä pyydän. 

Vielä sen verran tulevist tapahtumista, mun sisko (toi ruskeatukkanen tyttö tosta tokasta kuvasta) on kuukauden sisällä muuttamas Turkuun, joten sieltä varmaan tulee sit jotain settiä ku meen kyläilemää ja muuta. Plus et koulu on alkamassa iha parin viikon päästä, tuun näkee mun ystävii enemmän ja puuhailemaan niitten kans. Ollaa pienel porukal jo suunniteltu kuvausreissuja mm. Helsinkiin, toivottavasti nyt vaa onnistutaa toteuttamaa nää suunnitelmat ennenku ne unohtuu. Ainii ja tosiaan koska oon lukion tokalle luokalle menossa, ni Wanhojen tanssit odottaa mua ens talvena, en ite ainakaa malta odottaa mitä siitäki tulee. 

Mä odotan innolla mihin tästä vielä päädytään, ja mä toivon että sä oot ehkä innoissas kans. Koska tää on semmonen seikkailu mihin lähdetää yhdessä.

I need you, wild child

that rhyme about sticks and stones
as if broken bones
hurt more than the names we got called
and we got called them all
so we grew up believing no one
would ever fall in love with us
that we'd be lonely forever
that we'd never meet someone
to make us feel like the sun
was something they built for us
in their tool shed
so broken heart strings bled the blues
as we tried to empty ourselves
so we would feel nothing
don't tell me that hurts less than a
broken bone

Viime päivät on ollu one big hot mess, mut osittain jopa iha hyväl tavalla. Lähin Summer Uppii iha improlla, ilman et ees tiesin minne meen yöks, tuhlasin puolet mun sen vklopun budjetista paitaan (joka on näin sivumennen sanoen yks mun parhaist ostoksista tähän mennessä), mut edellee melkein joka yö oon edellee pyöriny sängyssä saamatta unta, miettien kaikkee ihan liikaa.

Mä haluaisin et aika kulkis nopeemmin, et voisin pikakelata muutaman vuoden päähän, osittain vaa nähdäkseni mihi oon päätyny. Mulla ei nimittäin tässä kohtaa oo aavistustakaa mihin suuntaa oon matkalla. Kaverit ympärillä menestyy, kuka saa sopimuksen levy-yhtiön kans, kuka valokuvaa milloin mitäki häitä tai keikkoja. Kauniit ihmiset seurustelee. Mä haluaisin vaan tietää mihin tästä oikei päädytään.

and if all fails, who is in your last thought then ?

"Hei,

En oikein tiedä miten aloittaa tämän. Haluaisin kertoa sinulle niin paljon kaikkea, mutten kykene pukemaan sitä sanoiksi. Kuvata nyt ihmismieltä sanoilla, saman tien voisin yrittää opettaa simpanssille indokiinaa. Eniten haluaisin kai kertoa sinulle, että kaipaan sinua edelleen joka päivä. Kaipaan niin että sattuu. Kipu on raastavaa, eikä asiaa auta se, etten ole kyennyt nukkumaan yhdeksään päivään. 

Mutta kuitenkin ajatukseni kulkevat selkeämpinä kuin koskaan.

Juhannus. Keskikesän juhla, rakkauden luvattu aika. Juhannusyön pimeinä hetkinä epätoivoiset vanhatpiiat ja peräkammarin kasvatit etsivät sydämiensä valittuja unissaan kukkapelloilla. Niinä hetkinä olen maannut hereillä ja miettinyt asioita. Miettinyt yksinäisyyttä, rakkautta, meitä. Sinua. Voi kuinka kaipaankaan sinua ja sitä pientä ilkikurista hymyäsi, kuinka kaipaankaan sitä kun naurusi täytti minut ilolla. Ja voi kuinka se sattuu, kun tiedän kuitenkin, ettei menneitä saa takaisin. 

Olen käynyt joka ilta kävelyllä, käynyt selvittämässä ajatusten täyttämää päätäni raittiissa ilmassa. Joka kerta olen vaistomaisesti kävellyt siihen samaan paikkaan, junanradan yli ja koivikon läpi, siihen täydelliseen kohtaan josta näkee järvelle. Auringonlasku on täyttänyt maiseman valoilla ja varjoilla niin kauniisti, että olen monesti unohtanut hengittää sitä ihailemaan jäätyäni. Taidan nyt tajuta, mitä 'olemisen sietämättömällä keveydellä' tarkoitetaan. Haluaisin näyttää sinulle sen paikan, haluaisin kuulla kuinka henkesi salpautuu katsellessasi valon ja varjon leikkiä laineiden lomassa. Luulen, että pitäisit siitä paikasta, ehkä yhtä paljon kuin minäkin siitä pidän. 

Mutta silti, en voi paeta sitä valitettavaa tosiasiaa, etten kuollaksenikaan uskalla sanoa sinulle mitään tästä. Vaikka kuinka suunnittelisin tätä päässäni ja psyykkaisin itseäni, en kykenisi saamaan ulos sanaakaan. Ehkä siis vain tyydyn miettimään tätä kaikkea itsekseni, pelaan varman päälle ja pidän suuni supussa. 

Toinen valitettava tosiasia on se, että rakastan sinua edelleen, enkä usko että se tulee muuttumaan vielä pitkään aikaan. Mutta tosiaan, jos vain pelaan varman päälle, en pilaa sitä minkä olen meistä pystynyt säästämään. 

Rakkaudella,

minä"

and I will try to fix you

And high up above or down below
When you're too in love to let it go
But if you never try you'll never know
Just what you're worth

Shit happens, ei voi muuta sanoo. Asiat muuttuu, toista ihmistä ei voi omistaa, rakkaus hiipuu ja katoaa.
Aina ei voi voittaa, varmuuden vuoks kannattaa opetella häviämää.

But don't be sad because it's over, be happy because it happened.

the sky is falling girl, let's try to catch it tonight

Yhdessä koimme pienen hetken elämää

Jumalan rakkaus sydämiä lämmittää

Hetki haihtuva on, mutta muuttumaton

Jeesus Kristus aina vierellemme jää

Nää hetket on just niitä mihin tuun palaamaa mun muistoissa uudellee ja uudellee. Sisko sai valkolakin, vietin taas yhden ihanan viikon rippileiril uusien pikkusten kanssa, näit muistoi en haluu enkä tuu vaihtamaa mihinkää.

Oon niin onnellinen, voinko tehdä täst pysyvän olotilan ?

samalla hetkellä kun rakastut, sinä jo palat

"Ja kuitenkin minusta on hyvä olla sinun vierelläsi nyt kun kaikki loppuu. Odottaa 
rauhassa mahdotonta tapahtuvaksi. Minä odotan kyllä tässä. Tässä minä olen."

Kuinka suunnaton voi olla ihmisen pettymys toista kohtaan, kuinka paljon kaksi ihmistä voivat
valehdella toisilleen tuntematta tuskaa, kuinka paljon he voivat tehdä vääryyttä toisilleen. 

Ja kuinka paljon viattomat sivustakatsojat saavat siitä kärsiä.

Ja kaiken pahuuden keskellä ihmettelen yksinäni

kuinka suuri voi olla ihmisen ikävä toisen luo.